Otso-katti ja nokkosvohveleita

Meillä on ollut katti talossa jo noin kolmen viikon ajan. Otso muutti meille Mesy:stä ja on kiehnännyt itsensä minun sydämeeni aikamoisella vauhdilla (mikä ei nyt sinänsä ollut kovin vaikeaa, sillä olen halunnut kissan omakseni jo pidemmän aikaa (eli pikkutytöstä lähtien ...:))

Otso-killi on aikamoinen herrasmies. Käyttäytyy hyvin, ei raavi, tuhoa huonekaluja tai tee mitään kissoihin liitettyjä paheita lukuunottamatta yhtä poikkeusta. Meillä on nimittäin olohuoneessamme avotakka, joka kiinnostaa kovasti. Otso onkin käynyt nuohoamassa takkaa tulipesässä ja piipussa, vaikka tukimme takan suuaukon levyllä. Tästä merkkinä on yleensä ollut poissa paikaltaan oleva levy, mustat tassunjäljet lattialla ja nokinen turkki, minkä on huomannut vasta kattia silitettäessä, sillä Otso on melkein kokonaan musta. Kissoilla on aika näppärät tassut! Tämän takia takkamme koki tänään muodonmuutoksen ja sai sisuksensa täyteen tukevasti aseteltuja kauniita koivuklapeja.


Mies puolestaan intoutui taas sunnuntaiaamun kunniaksi kokkailemaan ruhtinaallisen aamiaisen: nokkosvohveleita erinäisten lisukkeiden kera. Paita on onneksi erilainen kuin aiemmin, lieneeköhän Finnwearin 70-luvun mallistoa.

Liinana Tampellan Marjatta Metsovaaran suunnittelema Juhlat-kangas varmaan sekin 70-luvulta peräisin ja sen alla äitini tädin tekemä ja virkkaama pitsilakana (vanha siis sekin).

Otso-kattinen ruoka-ajan jälkeisellä pesullansa.