tiistai 28. huhtikuuta 2009

Talostamme vielä


Kerrostalomme alkuaikoina, 50- ja 60-luvulla, pihalla oli vain kaksi autopaikkaa, joista toinen kuului lääkärille ja toinen asianajajalle. Koko talossa asui noin 60 lasta, jotka leikkivät suurella viherpihalla. Oma talonmies teki lapsille talveksi pihalle luistinradan kantamalla siihen sangolla vettä saunasta. Talomme ohitse menevällä kadulla pystyi laskemaan rattikelkalla mäkeä viiden korttelin verran alas järvelle.

Nyt pihassa on viheraluetta ehkä noin neljän auton verran ja 20-30 autopaikkaa. Paikat on päällystetty halkeilevalla asfaltilla ja nurmikkoalue on viheliäisessä kunnossa. Lapsia talossa asuu tietääkseni kaksi. Talon vieressä menevä katu on niin vilkkaasti liikennöity, että siinä tikittää liikennevalot päivin ja öin.

Onko minussa jotain vikaa, kun ajattelen nykykehityksen olevan jotenkin vääränlainen?

Yrityksiä tehdä vallitsevasta ympäristöstä mieluisampi eli toisin sanoen pihatalkoot

Poista muotoilu valinnasta
Sunnuntaina meillä oli kerrostalon pihatalkoot yläkerrassamme asuvan pienen perheen kanssa. 50-luvulla rakennetun vanhan kivitalomme viherpiha on ollut autopaikkojen ympäröimä, ränsistynyt, pieni nurmikonläntti niin kauan kuin muistan. Tarkoituksena on rakentaa ja muokata nyt siitä kaunis, pieni puutarha. Ohjelmaan kuului

- haravointia
- harjaamista
- pyörätelineiden ja pyörien järjestelyä
- aidan rakentamista, jotta viereiseltä, tyhjäksi puretulta tontilta ei päästäisi enää kulkemaan pihallemme ihan miten sattuu.


Pihakokous on puolitoista viikkoa vapun jälkeen. Siihen osallistuu muitakin asukkaita, kuten talossa asuva puutarhuri. Minä toivon puutarhaamme auringonkukkia, unikkoja, aurinkopenkin ja varjoistuimen sekä luvan laittaa puihin tuulikelloja ja itse tehtyjä keramiikkakoristeita.

(Usean tunnin rehkimisen jälkeen nautimme pihamaalla myös janojuomat. Huomasin, että Miehellä oli taas sama Star Wars-paita päällä. Lieneeköhän jo kolmas kerta blogin kuvissa sen lyhyen historian sisällä. Vaikka kyseessä taitaa olla kyseisen henkilön suursuosikki, täytynee harkita uusiin vaatekappaleisiin investoimista. Sillä saisi näihin kuviinkin jotain vaihtelua!)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Pullisti / pullanisti ja kaakkuholisti / baakelsinarkkari









Minä olen pullisti ja baakelsinarkkari. Kahviloissa kaakulla tai leivonnaisella käyminen on yksi parhaista itsensä palkitsemiskeinoista. Vaikka syöminen ja maistelu on kahvihetkessä tärkeintä, on myös miljööllä merkitystä. Mummo- ja retropaikat sekä museoiden kahvilat ovat hyviä, mutta myös kartanotyyppiset paikat tarjoavat usein loistoelämyksen. Trendimestatkin menettelevät joskus.

Ketjujen standardisoimat niin sanotut kahvilat ovat puolestaan kauhistus. Niissä menee pullastakin maku.


tiistai 21. huhtikuuta 2009

Kirjastokissa ja sen vieraat




Siskoni pyynnöstä kuvakatselmus Kirjastokissa-Otsosta ja sen kattivieraista.

Otsosta on tullut oikea kirjastonhoitaja (tai noh kirjahyllynhoitaja) sen jälkeen, kun se sai uuden raapimispuun, jonka avulla voi hypätä helposti hyllyn päälle. Katti viettää suuren osan ajastaan katonrajassa joko loikoillen tai tuijotellen sieltä maailman menoa.


Otso ei kuitenkaan tajunnut aluksi, että raapimispuuta voi myös raapia. Siskoni toi siis kissansa Pörrin ja Mintun kylään opettamaan Otsolle kuinka sen uutta puuta käytetään.

Vierailu meni hyvin:

- tultiin tutuiksi ja rapsuteltiin puuta yhdessä

- kiipeiltiin ja testailtiin joka ainoa mahdollinen paikka

- nautittiin virkistävä päivällinen
-nukuttiin päivänokoset yhtä aikaa

Tämän lisäksi vieraat söivät myös riiviömäisesti allekirjoittaneen kukkia heti silmän välttäessä.



lauantai 18. huhtikuuta 2009

Tuuli vei kanat

Tänään on puhaltanut karusti ja säätä voi kuvailla "tuuli vei kanat"-keliksi. Sellaiseksi minä ainakin kutsun aina myrskynkaltaisia säätiloja. Termi tulee lapsena lukemastani kirjasta, jonka nimenä taisi ihan oikeasti olla "Tuuli vei kanat". Kirjan sisällön voi jokainen kuvitella itse, mutta se taisi liittyä myrskyyn ja siipikarjaan. Opuksen tekijää en kyllä nyt valitettavasti muista tähän hätään.

Mutta palatakseni asiaan, tänään oli hurja ilma. Näin kaupungille kävellessäni kuinka tuuli riipoi erään kerrostalon kymmenmetrisen kattopellin irti ja heitteli sitä kuin paperin palaa. Lopulta pelti räsähti ilmalennon jälkeen jalkakäytävälle. Onneksi kukaan ei jäänyt alle!

Parempi jäädä sisälle ja kuvailla vaikkapa kodin heijastumia. Me kyllä tosin aiomme uhmata vielä sään herroja ja rouvia ja kiiruhtaa tänään ravintolaan illalliselle! Hyvää lauantai-iltaa kaikille!



maanantai 13. huhtikuuta 2009

Pääsiäislomalla



-oltiin Otson kanssa kahdestaan kylässä vanhempien luona. Mies matkusti Saksaan hupimatkalle erään nimeltä mainitsemattoman rockfestarin järjestäjien kanssa kiitoksesti hyvin hoidetusta markkinoinnista.
- joogamatolla vieraili yhden kissan sijaan myös kaksi muuta kattia, sillä siskoni omat, Pörri ja Minttu, olivat myös paikalla. Otso pääsi ensimmäistä kertaa meillä olonsa aikana ulos valjaissa metsään. Tykkäsi.







- söin ihan liikaa kaikkea.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Uudet korvakorut


Pikkutyttönä olin suhteellisen omituinen joissakin asioissa. Minä en muun muassa koskaan pitänyt vaaleanpunaisesta eikä minulla myöskään ollut halua hankkia korviini reikiä, jotta olisin saanut koristella itseäni pienillä, sievillä korvakoruilla. (muita omituisuuksia ei tässä tohdi luetella)

Noin parikymppisenä hankin sentään lävistyksen oikean korvani yläosaan. Vaaleanpunainenkin hiipi salakavalasti vaatetukseni (minimaaliseksi) tehosteväriksi samoihin aikoihin ja nyt noin kuusi viikkoa sitten "korjasin" tilanteen myös korvakorusaralla.

Hankin reiät korviini ihan tavallisessa kello- ja koruliikkeessä. Siitä lähtien oloni on ollut erilainen. Olen myhäillyt hiljaa ja tyytyväisenä korvakorujeni uutuutta ja sitä etteivät muut tiedä korvareikien olevan minulle uutta. Ihan kuin minulla olisi joku salaisuus! Joskus onnellisuus tulee pienistä asioista ja se on hyvä se!


Tänään sain kokeilla jo muitakin korvakoruja kuin harjoittelukappaleita ja olo oli ylväs.


Kaakkurasiastakin löytyi vielä yksi pala viime viikon linturetken makoisaa kanelikakkua. Sen ansiosta minulla oli tänään hyvä kahvihetki.


tiistai 7. huhtikuuta 2009

Joogaa kissataloudessa


Yrittäkääpäs joogata täysin keskittyneesti kissataloudessa. Kesken vaikeimman asennon tai juuri ennen ripeätä hyppyä uuteen, vieläkin vaikeampaan, asentoon katti loikkaa joogamatolle hakemaan hellyyttä, kiehnäämään ja kurnuttamaan. Siinä ei sitten auta muuta kuin odottaa (siinä vaikeassa asennossa), että kissa suvaitsee köllähtää johonkin muualle kuin juuri siihen mihin ei pitäisi.

Vähitellen Otso onkin tajunnut, ettei puhisevaa ja murahtelevaa joogia pidä häiritä kesken sarjan. Parempi onkin tuijotella joogia mielenkiinnolla tai käyttää tilaisuutta hyväksi ja syödä salaa naapurihuoneen kukkia. "Nii-nh" sanoo Otso.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Kalliossa kylässä

Vietimme koko viikonlopun Kalliossa. Matkan päätarkoitus oli käydä täällä , joten lauantain ja sunnuntain välinen ilta sekä yö meni jazzin tahdissa.

Ehdimme kuitenkin käydä myös visiitillä ystäväni S:n luona. Asunto tuntui tilavalta huolimatta pienistä neliömääristä, sillä se oli sisustettu boheemin niukasti. Kaikkea oli kuitenkin riittävästi.



Seinälle oli päässyt myös jokusen vuotta sitten tekemäni mustepiirros ystävistäni. Se on pienin yläkuvan teoksista.

S:n näkemisen lisäksi yövyimme toisen vanhan ystävän, P:n luona. Hänelläkin on sievä, kompakti asunto, joka on puolestaan sisustettu retrompaan tyyliin. Kumpikin kalliolaisista taitaa pelkistämisen jalon taidon, mikä tuntuu välillä unohtuvan allekirjoittaneelta.

Loistavan jazz-illan lisäksi oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa hyviä ystäviä! Kiitoksia yöpaikasta ja seuranpidosta kummallekin!

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Ampuhaukka, käpytikka, kaksi laulujoutsenta...


...variksia ja epämääräinen määrä pikkulintuja (joita olisi varmaankin nähnyt myös kaupungissa). Aamun saldo lintupongausretkeltä jäi suhteellisen köyhäksi, sillä linnut olivat vasta matkalla tänne.

Aikainen aamuherätys kuitenkin kannatti: (viisikkomainen) eväsretki lintutornissa, raitista ilmaa, neulasia ja havuja, paljon pajunkissoja, piristävän palelevia varpaita ja sormia sekä kaksi kaunista ladon seinää. Kuluneet pinnat ja haalistuneet värit miellyttivät silmää.




Osa pajunkissoista lähti meille kotiin saakka. Ne päätynevät yhteen taideproggikseen.



torstai 2. huhtikuuta 2009

Kesäaikaan raahautuminen ja aurinko, aurinko



Kirkas valo heijasteli tänään hienosti makuuhuoneen lampun pintoihin. Viime päivien valoisuus on ollut kuitenkin Otso-katille liikaa ja se on tyytynyt lähinnä loikoilemaan varjoissa. Minullekin kauan kaipaamani aurinko aiheutti "loistavan" päänsäryn enkä enää mourua niin kiihkeästi kevään perään. Koko viikko onkin mennyt unohdellessa ja myöhästellessä kesäaikaan siirtymisen sekoitettua sisäisen kelloni.

Olemme kuitenkin huomisaamuna lähdössä työpaikan väen kanssa lähitienoolle pongaamaan lintujen kevätmuuttoa. Leivoin sitä varten kanelikakkua ja kolleegat tuovat myös jotain syötävää (tilauksessa oli vuohenjuustosalaattia ja tonnikalapiirakkaa) ja juotavaa aamiaistarpeiksi. Aivan sattumalta pongasin sitten keskiviikkona kirpputorilta vanhan, vuoden 1977, painoksen kouluissa käytetystä lintukirjasta parilla eurolla. Kirpputorijumalat ovat lahjoneet minua oikein olan takaa lähiaikoina.

Kuningaskalastajaa tuskin näemme huomenna, mutta toivossahan on hyvä elää.