Vasta Hammerfestin viimeisellä jyrkänteellä rauhoittuu hän..

Männä viikolla lähdin miehen ja kahden toisen miekkosen kanssa autolla Norjaan. Tarkoituksena oli uida Jäämeressä, yöpyä meren rannalla ja nähdä valaita. Matka merelle ajettiin fanaattisella tahdilla ja iho liimautui paitaan. Lapissa oli pitkästä aikaa kunnon helle. Reissu eteni kuin Kauko Röyhkän Hammerfest-kipaleessa eli suurinpiirtein näin:

Perhe lähtee Norjaan ajelulle.
Auto täyteen, ruokaa kylmälaukkuun,
uutuutena teltta joss'on sievä raidallinen katos...

..Perhe lähtee Norjaan ajelulle.
Nähdään joki, nähdään tuntureita.
Isä kaahaa niin kuin tuli perseen alla
niiden ohi...

..Vasta siellä missä manner loppuu jyrkänteeseen rauhoittuu hän.
Vasta Hammerfestin viimeisellä jyrkänteellä
isä maistaa kermajäätelöä,
jääteloä,
tuntee merituulen hyväilevän,
hyväilevän.

Paitsi että me emme sitten rauhoittuneet Hammerfestissä.

(Norjassa tulee aina mietittyä, että kukahan ne kaikki sähköjohdot ja puhelinkaapelit on sinne jyrkänteille ja vuorille asentanut? Ja kuka niitä huoltaa? Kaapelinkorjaaja Norjassa on uusi toiveammattini.)

Last week I travelled to Norway with my Man and a couple of other. We drove all the way up to Hammerfest to camp by the arctic sea, swim in the icecold ocean and to see the whales.