Ok. Myönnän. Minulla on paha tapa. Luen syödessäni. En seurassa, mutta jos ruokailen yksin, lehti, sarjakuva tai kirja on vieressä tutkailtavana. Tässä käsittelyssä Karri Laitisen Kafkan tutti ja Olivier Schrauwenin Poika Kulta. Molemmat loistavia opuksia, jotka löysin tänään kirpputorilta. Tähän mennessä en ole kuitenkaan tuhonnut lopullisesti yhtään opusta juomalla tai ruualla. Ja nyt koputan puuta.
Kerran kesällä kirjastossa kiersin kaikki kaunokirjallisuushyllyt. Valitsin niitä opuksia, jotka olivat joskus jääneet lukematta, vaikka tiesin ne hyviksi ja kehutuiksi. Pinoon kuului myös Sadan vuoden yksinäisyys, Hobitti, Alice b. Toklasin omaelämäkerta ja Pieni Lankakauppa. Nyt kaikki, paitsi Alice B., on luettu ja hyviksi todettu (mitä nyt Lankakauppa, mikä oli turhankin köykäisesti ja elokuvasovitusta ajatellen kirjoitettu).Eniten mieleeni jäivät Sadan vuoden yksinäisyys ja Runoilijan talossa. Jälkimmäisessä oli jotain samankaltaista kuin Kyllikki Villan matkakirjoissa. Tuskallista, hieman huumorilla höystettyä vanhenemista, arkea, omia tuntemuksia , jotka jäivät yllättäen mieleeni pitkäksi aikaa.
Alice B:n aloitan seuraavaksi.
I admit. I have a bad habit of reading while I eat alone. But to tell you the truth I've never destroyed any book, cartoon or magazine with food or drink. And I wish I wont in the future either since I brag about it. 
Mulla on sama tapa. En kyllä osaa pitää sitä huonona tapana, kun seurasyömingeissä en koskaan lue. Mitäs se kellekään kuuluu, miten yksin ollessani itseäni viihdytän. :)
VastaaPoistaPahempi tapa on ehkä se, että pidän usein läppäriä edessäni syödessäni, niin nytkin...
Kyllä itsekseen voi lukea pöydän ääressä ihan hyvin.
VastaaPoistaNoista en ole tainnut lukea kuin Hobitin, vaikka Sadan vuoden yksinäisyys on mullakin ollut lukulistalla vaikka kuinka kauan. :)
Meilla ei kotona saanut lukea ruokapoydassa, joten nyt otan siita kaiken ilon irti, varsinkin viikonloppuaamuina!
VastaaPoistaKaikille: Ihanaa tietää, että muutkin harrastavat samaa. Kaappipöydässälukijat ilmoittautuvat! ;) (Tai ainakin minä olen ollut kaapissa tämän tavan kanssa aika pitkään)
VastaaPoistaElsaIlona: Itsekin käytän sitä läppäriä aika usein syödessäni. Se taisi jäädä mainitsematta postauksessa. Ei elämä ole hauskaa, jos kehittelee kauhuskenarioita mm. kaatuvista maitolaseista. Välillä pitää elää vaarallisesti! ;) (nimim. nytkin vesilasi koneen vieressä)
SunSun: Nyt lueskelemaan Sataa vuotta! Se on loistava opus.
Anniina: Sama juttu meilläkin oli! Siksi se tuntuukin välillä ihan suureltakin synniltä. Sain lukea ruokapöydässä ekan kerran Aku Ankkaa ystävän luona 8-vuotiaana ja siitä se sitten lähti....