Tänään on puhaltanut karusti ja säätä voi kuvailla "tuuli vei kanat"-keliksi. Sellaiseksi minä ainakin kutsun aina myrskynkaltaisia säätiloja. Termi tulee lapsena lukemastani kirjasta, jonka nimenä taisi ihan oikeasti olla "Tuuli vei kanat". Kirjan sisällön voi jokainen kuvitella itse, mutta se taisi liittyä myrskyyn ja siipikarjaan. Opuksen tekijää en kyllä nyt valitettavasti muista tähän hätään.Mutta palatakseni asiaan, tänään oli hurja ilma. Näin kaupungille kävellessäni kuinka tuuli riipoi erään kerrostalon kymmenmetrisen kattopellin irti ja heitteli sitä kuin paperin palaa. Lopulta pelti räsähti ilmalennon jälkeen jalkakäytävälle. Onneksi kukaan ei jäänyt alle!
Parempi jäädä sisälle ja kuvailla vaikkapa kodin heijastumia. Me kyllä tosin aiomme uhmata vielä sään herroja ja rouvia ja kiiruhtaa tänään ravintolaan illalliselle! Hyvää lauantai-iltaa kaikille!
Täälläkin tuuli niin että pelotti pyöräillä - olisi voinut käydä kuten kattopellille.
VastaaPoistaEn ole tänne aikaisemmin päätynyt, mutta päädynpä uudelleenkin, täällä viihtyy!
Onpas osuva tuo tuuli vei kanat ilmaisu. Minulta tuuli vei äänen ( ja flunssa, flunssa taas vei ruokahalun ja fiilikset), muttei kattoa sentään:)
VastaaPoistaAnniina: kiitos kauniista kommentista. Mukavaa, että viihdyt :) Onneksi huomiseksi on jo luvattu lämmintä!
VastaaPoistaCelia: Yritä parantua! Minullekin meinasi jonkinmoinen flunssa tulla, mutta ylipitkät yöunet parantivat. Kohtuullinen tuuliveikanat-keli voisi olla ihan hauskaa niin pääsisi lennättämään leijaa läheiselle pellolle!