Pikkutyttönä olin suhteellisen omituinen joissakin asioissa. Minä en muun muassa koskaan pitänyt vaaleanpunaisesta eikä minulla myöskään ollut halua hankkia korviini reikiä, jotta olisin saanut koristella itseäni pienillä, sievillä korvakoruilla. (muita omituisuuksia ei tässä tohdi luetella)
Noin parikymppisenä hankin sentään lävistyksen oikean korvani yläosaan. Vaaleanpunainenkin hiipi salakavalasti vaatetukseni (minimaaliseksi) tehosteväriksi samoihin aikoihin ja nyt noin kuusi viikkoa sitten "korjasin" tilanteen myös korvakorusaralla.
Hankin reiät korviini ihan tavallisessa kello- ja koruliikkeessä. Siitä lähtien oloni on ollut erilainen. Olen myhäillyt hiljaa ja tyytyväisenä korvakorujeni uutuutta ja sitä etteivät muut tiedä korvareikien olevan minulle uutta. Ihan kuin minulla olisi joku salaisuus! Joskus onnellisuus tulee pienistä asioista ja se on hyvä se!
Tänään sain kokeilla jo muitakin korvakoruja kuin harjoittelukappaleita ja olo oli ylväs.
Noin parikymppisenä hankin sentään lävistyksen oikean korvani yläosaan. Vaaleanpunainenkin hiipi salakavalasti vaatetukseni (minimaaliseksi) tehosteväriksi samoihin aikoihin ja nyt noin kuusi viikkoa sitten "korjasin" tilanteen myös korvakorusaralla.
Hankin reiät korviini ihan tavallisessa kello- ja koruliikkeessä. Siitä lähtien oloni on ollut erilainen. Olen myhäillyt hiljaa ja tyytyväisenä korvakorujeni uutuutta ja sitä etteivät muut tiedä korvareikien olevan minulle uutta. Ihan kuin minulla olisi joku salaisuus! Joskus onnellisuus tulee pienistä asioista ja se on hyvä se!
Tänään sain kokeilla jo muitakin korvakoruja kuin harjoittelukappaleita ja olo oli ylväs.
Kaakkurasiastakin löytyi vielä yksi pala viime viikon linturetken makoisaa kanelikakkua. Sen ansiosta minulla oli tänään hyvä kahvihetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti